Erossa jätetyksi tullut osapuoli voi olla pitkään hukassa. Hukassa omien tunteidensa kanssa. Mitä haluan? Kenen kanssa haluan viettää aikaa? Jos sitä edes itseltään kysyy. Empatiakyky saattaa olla kateissa, kun haetaan läheisyyttä ja hyvää oloa. Ei osata ottaa huomioon tois(t)en osapuol(t)en tunteita, vaan mennään niinkuin itsestä tuntuu. Normaali oma moraali on piilossa. Pahimmillaan päässä on naamio, joka uskottelee toiselle, että välitän, mutta sisällä jyllää kylmyys. Seurauksena huonoa kohtelua täysin viatonta ihmistä kohtaan, tiedostamaton tarve tehdä samoin jollekin, mitä itselle on tehty, kohdella kaltoin.

Kun aikansa on elänyt eron jälkeistä elämää ja kasannut itsensä rikotusta ja keskeneräisestä ihmisestä taas kokonaiseksi, alkaa taas löytymään oikeat tunteet, oikea halu, moraali ja toiveet. Valmius pitää huolta itsestään ja ottaa myös toisen tunteet huomioon. Silloin pitääkin olla todella tarkkana, ettei törmää juuri eron jälkeen vielä keskeneräisenä olevaan, koska siinä joutuu lopulta vain kärsijän rooliin. Saa sitä, minkä tietää niin tutuksi, eron jälkeistä haparointia, empatiakyvyn puutetta, itsekkyyttä ja tulla pahimmillaan karusti petetyksi, lievimmilläkiin todella pettyneeksi.