Nykypäivän deittailussa, näkyy päällimmäisenä raadollisuus. On tarjolla, kaikkea, mitä ihminen voi mielikuvissaan toivoa. Todellisuus, arkipäivä, on siitä kaukana. Eletään kuvitelmissa, että aina voi olla joku muu, joku toinen, "parempi". Ei pysähdytä, tutustumaan. Vältellään arkipäivää, tuttuutta. Elämä on yhtä juhlaa. Uusia tuttavuuksia, kokemuksia. Extreme-tunteita, ikuista yhden illan ihastumista.

Laittaa kysymään, kuka minä olen. Miksi en tällaisena, omine piirteineni, persoonana, kelpaa. Pidempään, syvempään. Mihin todellisuus on hävinnyt?

Ei kukaan ole aina parhaimmillaan. Mutta jos haetaan vain ja ainoastaan parhaat puolet ihmisestä, se on todennäköisesti aina, lyhytkestoita. Raadollista, ihmiselle, joka haluaisi rakastaa.

Osaako joku tässä maailmassa enää rakastaa? Tuntuu, että se sana on jo menettänyt merkityksensä.