Olen huomannut, että pettymyksiä mies-nais-maailmassa hoidetaan usein alkoholilla. Kun jokin juttu menee mönkään, joko itse laitettuna tai toisen osalta, kiskotaan kaljaa, siideriä, viiniä, joskus jopa viinaa. Jopa yksin kotona. Aivan järjetöntä. Asiaan yritetään reagoida ensin niin, että muiden päätöksiin ei voi vaikuttaa. Tätä mantraa saatetaan hokea ja se voi jopa toimia. Ihminen ei voi sille mitään, jos joku ei välitä hänestä toiveiden mukaisesti. Tai tekee jotain, joka ei sovi omaan arvomaailmaan.

Mantra ei aina toimi loppuun asti. Sitä miettii oikeutusta suruun, pettymykseen, normaaliin tunteisiin, jos itse välittää toisesta. Jos aina ajattelee, että "en voi sille mitään, miten joku kohtelee mua", johtaa se siihen, että kaikki käytös pitää hiljaisesti hyväksyä. Ei se niinkään mene. Suru voi olla raastava. Pienemmässä mittakaavassa pidemmästä suhteesta eron jälkeinen tunne. Tieto siitä, että emme ehkä enää koskaan tapaa. Luopuminen. Taas kerran.

Sitten vedetään suruun alkoholia, se turruttaa. Mutta eihän se auta, vaikka vähän hilpeyttä voi tuodakin ajatuksiin. Seuraavana päivänä kaduttaa, mutta yllättävästi voi kiskoa senkin illan. Kännipäissään jopa lähetellä typeriä viestejä jättäjälle.

Keino ei ole missään nimessä oikein. Ei ihminen voi alkaa läträtä suhteen päättymisen takia. Sillä tuhoaa elämänsä. Pettymyksiä kohdatessa ei tartuta pulloon, vaan ne pitää niellä ilman viinaa.